Tutkimus paljastaa kaupunkipuistojen piilevät hiilipäästöt – vähähiilisyyttä voidaan edistää elinkaarilaskennalla
Suomessa vuoden alussa voimaantullut uusi rakentamislaki on tehnyt rakennusten elinkaarilaskennasta pakollista. Mutta vaikka elinkaarilaskenta on rakennusalalla jo hyvin tunnettu ja käytetty työkalu, kaupunkiviheralueiden kuten puistojen elinkaaren ilmastovaikutuksia tunnetaan edelleen hyvin huonosti.
Tutkimus paljastaa, että kaupunkipuistoilla on kyky sitoa hiilidioksidia. Tästä huolimatta puistojen rakentamisessa tarvittavien tuotteiden valmistuksen päästöt voivat olla merkittäviä. Hiilipäästöjen taustalla ovatkin pääosin puistojen suunnittelussa, toteutuksessa ja hankinnoissa tehdyt ratkaisut sekä kaupunkisuunnittelun linjaukset.
Tuoreessa tutkimuksessaan Aalto-yliopiston tutkijat Caroline Moinel, Matti Kuittinen ja Ranja Hautamäki ovat selvittäneet elinkaarilaskennan soveltuvuutta kaupunkiviheralueisiin viiden helsinkiläisen puiston tapaustutkimuksen avulla.
Vähähiilisyyttä voidaan edistää jo suunnitteluvaiheessa
Tutkimus osoittaa, että puistojen hiilipäästöjä voitaisiin pienentää jo suunnitteluvaiheessa monin eri keinoin. Puistojen vähähiilisyyttä edistäisi esimerkiksi hiilivarastojen säilyttäminen kasvillisuudessa ja maaperässä, luonnonelementtien säästäminen uusilla viheralueilla, turpeettomien kasvualustojen käyttäminen sekä paikallisten materiaalien ja rakenteiden uudelleenkäyttö.
Päästöjen hillinnässä keskeistä on lisäksi suunnitella mahdollisimman vähän hoitoa vaativia viheralueita. Perinteisten, runsasta hoitoa vaativien viheralueiden sijaan voitaisiin tutkijoiden mukaan suosia luonnonmukaisempia kasvillisuustyyppejä, jolloin lisätään sekä hiilensidontaa että biodiversiteettiä.
“Kaupunkien viheralueiden rakennetun ympäristön hiilivirroissa vaatii jatkossa kuitenkin vielä syvällisempää tutkimusta”, korostaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Caroline Moinel.
Tutkimus tuo esiin myös tarpeen kehittää uudenlaisia laskentamenetelmiä ja dataa, sillä tiedot viheralueiden elinkaaren eri vaiheista sekä puistojen eri elementeistä vaihtelevat suuresti. Erityisesti lisätutkimusta tarvitaan taimituotannon, rakentamisen, kunnossapidon sekä myös kasvillisuuden, maaperän ja kateaineiden elinkaaren loppuvaiheen päästöistä. Myös leikkitelineistä ja puistokalusteiden päästöistä on vielä vain vähän tietoa.
Tutkijoiden mukaan elinkaarilaskenta kehittyy jatkuvasti tutkimuksen pohjalta. Rakennuksille se on lakisääteistä vuoden 2026 alusta, ja siksi myös kaupunkipuistoille sopivaa menetelmää on ryhdytty kehittämään. Elävän biomassan sisällyttäminen laskentaan edellyttää kuitenkin uutta ajattelutapaa ja metodologisten haasteiden ratkaisemista, tutkijat huomauttavat.
Tutkimus on osa Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaa CO-CARBON-hanketta, joka mittaa ja mallintaa kaupunkiviheralueiden hiilensidontapotentiaalia sekä kehittää hiiliviisaan suunnittelun, toteutuksen ja kunnossapidon käytäntöjä. Lisää hankkeesta täällä: .
Lue lisää uutisia
Merileväinnovaatiosta startupiksi PdP:n ja Aalto-innovaatioekosysteemin avulla
Sealevä osoittaa, miten Aallon innovaatioekosysteemin avulla biomateriaalit voivat jalostua yrityksiksi, yhdistäen koulutusta, infrastruktuuria ja yrittäjähenkisyyttä.
Vahva tulos Akatemian talvihausta
Akatemiatutkija- tai akatemiahankerahoituksen sai yhteensä 54 aaltolaista. Aalto-yliopistolle myönnetty rahoitus on yhteensä 33,2 miljoonaa euroa.
Suomen Arvopaperimarkkinoiden Edistämissäätiö palkitsee Juho Tuuliaisen ja Ville Virkkusen erinomaisesta rahoituksen alan pro gradu -lopputyöstään
Molemmat opiskelijat saavat 3 500 euron stipendin.