Tuore tutkimus paljastaa, missä maailman ruoantuotanto on haavoittuvinta
Joka puolella maailmaa tehomaatalous nojaa vahvasti erilaisiin ulkoisiin tuotantopanoksiin, kuten teollisiin lannoitteisiin, torjunta-aineisiin, rehuun ja maatalouskoneisiin. Aalto-yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että erilaiset häiriöt näiden tuotantopanosten saatavuudessa voivat vaikuttaa rajustikin eri viljelykasvien satoisuuteen.
Tutkimus on julkaistu äskettäin arvostetussa . Tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa eri tuotantopanosten häiriöiden yhteisvaikutusta satoisuuteen maailmanlaajuisesti.
”Tiedämme hyvin vähän siitä, miten maatalouden tuotantopanoksiin kohdistuvat häiriöt vaikuttaisivat satoihin ja elintarvikkeiden saatavuuteen koko maailman tasolla. Hyödynsimme tutkimuksessa koneoppimista ja paikkatietoaineistoja mallintaaksemme vaikutuksia ensimmäistä kertaa globaalisti näin tarkassa mittakaavassa”, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja Aino Ahvo.
Kaikkien tuotantopanosten pieneneminen 50 prosenttia vähentäisi esimerkiksi koko maailman maissintuotantoa 26 prosenttia ja vehnäntuotantoa 21 prosenttia. Suurin yksittäinen vaikutus olisi kuitenkin lannoitteiden saatavuuden vähenemisellä, joka pienentäisi satoa rajusti – jopa niin, että häiriö lannoitteiden tarjonnassa vähentäisi useimpien viljelykasvien satoa suunnilleen yhtä paljon kuin kaikkien tuotantopanosten väheneminen yhteensä.
Satomenetykset vaihtelevat paitsi viljelykasvien välillä, myös alueittain. Nykyisillä suurimpien satojen alueilla myös kato olisi suurinta. Tuotantopanosten väheneminen johtaisi suuriin satomenetyksiin monilla koko maailman kannalta keskeisillä maatalousalueilla, kuten Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Länsi-Euroopassa eteläisessä Afrikassa sekä osissa Kiinaa ja Thaimaata. Esimerkiksi maissin tuotanto Argentiinassa vähenisi jopa 47 prosenttia, vehnän tuotanto Saksassa 48 prosenttia ja Ranskassa 39 prosenttia.
”Suurimmille satotappioille riskialttiiden alueiden tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää koko maailman elintarviketurvan kannalta, etenkin näinä maailmanlaajuisen myllerryksen aikoina. Ja näiden suurimmassa vaarassa olevien alueiden olisi etsittävä keinoja vähentää riippuvuuttaan tuontipanoksista, jotta lievennettäisiin mahdollisten häiriöiden vaikutusta elintarviketuotantoon. Esimerkiksi teolliset lannoitteet voitaisiin korvata kestävästi ja paikallisesti tuotetuilla orgaanisilla lannoitteilla”, tutkija Mika Jalava sanoo.
Tutkimustulosta voidaan jatkossa hyödyntää paitsi valmistautumisessa odottamattomiin häiriöihin – kuten koronapandemia, Ukrainan sota ja sen seurauksena asetetut pakotteet tai Suezin kanavan tukkeutuminen – myös vihreän siirtymän vauhdittamisessa, joka edellyttää juuri synteettisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden kaltaisten tuotantopanosten vähentämistä.
Tutkimukseen osallistuneet tutkijat ja esittelevät kestäviä ruokaratkaisuja koskevaa työtään 10. joulukuuta YK:n COP28-ilmastokokouksessa Dubaissa.
Lue lisää:
Lue lisää uutisia
Rehtori Ilkka Niemelä kertoo, mitä uusi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio merkitsee Suomelle ja Aallolle
Aallolla on kykyä ja tahtoa toimia suunnannäyttäjänä vision toteuttamisessa.
Merileväinnovaatiosta startupiksi PdP:n ja Aalto-innovaatioekosysteemin avulla
Sealevä osoittaa, miten Aallon innovaatioekosysteemin avulla biomateriaalit voivat jalostua yrityksiksi, yhdistäen koulutusta, infrastruktuuria ja yrittäjähenkisyyttä.
Vahva tulos Akatemian talvihausta
Akatemiatutkija- tai akatemiahankerahoituksen sai yhteensä 54 aaltolaista. Aalto-yliopistolle myönnetty rahoitus on yhteensä 33,2 miljoonaa euroa.