911������

Tuotantotalouden kolmannen vuoden opiskelija Jill Laurén pohti lukion jälkeen pitkään, mitä lähtisi opiskelemaan. Häntä kiinnostivat sekä luonnontieteet että yhteiskunnalliset aineet ja hän halusi, ettei alan valinta sulkisi ovia. Aallon tuotantotalouden Zoom-infotilaisuudessa Laurén oivalsi, että ala mahdollistaa työn molemmilla häntä kiinnostavilla aloilla. 

”Korona-aikana ei järjestetty ruotsinkielisille lukiolaisille suunnattua Högskoledagen-päivää, jolloin olisi päässyt tutustumaan pääkaupunkiseudun yliopistoihin paikan päällä. Sain kuitenkin Aalto-yliopistolta kutsun tuotantotalouden webinaariin, joka avasi silmäni. Ymmärsin, että tuotantotaloutta opiskelemalla voisi valita oman suuntansa vähän myöhemmin”, Laurén kertoo. 

”Tuotantotalous antaa todella laajat työmahdollisuudet, joten voin lämpimästi suositella alaa kaikille, myös naisille. Ylipäätään useampien naisten pitäisi mielestäni hakea tekniikan alalle, koska ala tarjoaa valtavasti kiinnostavia mahdollisuuksia.”

Tasapainon löytäminen vei aikaa 

Tuotantotaloutta opiskelee joukko kunnianhimoisia ja inspiroivia ihmisiä. Laurénin mukaan kaikki haluavat tehdä parhaansa, mikä avaa uusia näkökulmia ja on sekä hauskaa että haastavaa.

”Ensimmäisenä vuonna minut yllätti, kuinka paljon opiskelu teetti töitä, ja työmäärä kuormitti minua. Omien rajojen asettaminen ei ollut ihan helppoa”, hän sanoo. 

”Olen luonteeltani suorittaja ja jouduin totuttelemaan siihen, että aina voisi tehdä vähän enemmän. Lukiossa on erilaista, kun työmäärä on rajattu: kun tehtävät oli tehty ja kurssit suoritettu, ei voinut tehdä enempää. Yliopistossa ympärillä onkin sitten ihmisiä, jotka suorittavat enemmän ja nopeammin. Kesti hetken oppia, mihin vetää omat rajansa.”

Laurénin mukaan opinto-ohjaajista on ollut suuri apu kurssivalinnoissa. 

”Kursseja voi valita melko vapaasti, mikä voi tuntia vaikealta. Opinto-ohjaajat ovat kuitenkin asiantuntevia ja auttavat mielellään opintojen suunnittelussa.”

Ensimmäisen vuoden jälkeen Laurén oppi paremmin asettamaan itselleen rajat. Nyt hän vakuuttaa, että oma tapa tasapainottaa opinnot muun elämän kanssa löytyy. Vapaa-ajallaan hän treenaa mielellään – nykyisin enimmäkseen salilla, sillä urheiluvammat estävät entisen lajin, suunnistuksen, harrastamisen. Lisäksi ruoanlaitto ja ajan viettäminen ystävien kanssa ovat tärkeitä. 

”On myös kiva, kun voi ensin tehdä kaveriporukassa töitä jostakin vaikeasta kurssista läpi päästäkseen, ja sen jälkeen mennä yhdessä johonkin opiskelijatapahtumaan. Tai tehdä jotain muuta hauskaa yhdessä.”

Vaihteleva opiskeluarki 

Opiskelupäivien sisältö vaihtelee jaksosta toiseen kurssien mukaan. Joinain jaksoina on enemmän läsnäoloa vaativia kursseja, välillä taas on vapaampaa. Kaiken kaikkiaan yliopisto-opinnoissa on paljon vapautta, ja luennoille osallistumisen voi usein rytmittää itselle sopivaksi. 

”Usein minulla on aamulla jokin luento. Sen jälkeen menen kavereiden kanssa lounaalle ja jatkan opiskelua kirjastossa tai teen ryhmätehtäviä muiden kanssa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana minulla oli joka jaksossa jokin ryhmätyökurssi, joista pidin tosi paljon”, Laurén kertoo.

Opettavimpia, mutta myös haastavimpia, tehtäviä ovat olleet projektit, joissa työskennellään yhteistyössä yritysten kanssa. 

”Yleensä meillä on ensin teoriakurssi ja sen jälkeen projektikurssi, joka perustuu teoriaan. Teoriassa helpoilta tuntuvat asiat eivät olekaan aina yksinkertaisia, kun opittua pitää soveltaa oikeiden yritysten todellisiin ongelmiin. Tositilanteessahan erilaisia muuttujia on paljon. On kuitenkin hyvä jo ennen työelämään siirtymistä oppia, että omaa osaamista pitää osata soveltaa tilanteen mukaan.”

Vaihto ja maisteriopinnot tähtäimessä 

Laurén kirjoitti kandidaatintutkielmansa syksyllä ja valmistuu kesällä tekniikan kandidaatiksiksi. Opintojen ohella hän on toiminut kurssiassistenttina, ja kevään hän viettää vaihto-opiskelijana Soulissa, Etelä-Koreassa. Syksyllä hän jatkaa maisteriopintoihin ja tähtää diplomi-insinööriksi. 

”Moni kurssikavereistani haluaa ryhtyä yrittäjäksi ja kokee, ettei kandidaatintutkinnon jälkeen ole tarvetta jatkaa opintoja. Itse haluan kyllä jatkaa DI:ksi”, Laurén sanoo. 

”Koulutuksemme on aika laaja, ja sen pohjalta voi tehdä erilaisia töitä aina strategiasta ja rahoituksesta teollisuuden tuotantoon. Itse olen ehkä eniten kiinnostunut konkreettisesta tekemisestä, ja siksi kirjoitin kandidaatintyöni logistiikasta. Esimerkiksi operations management (toiminnanohjaus) kiinnostaa minua uravaihtoehtona.”

Teknologföreningen toivottaa uudet opiskelijat tervetulleiksi 

Äidinkieleltään ruotsinkielinen Jill Laurén on usein vastannut tenttikysymyksiin englanniksi. Hänen suomen kielen taitonsa oli jo opintojen alussa melko hyvä, joten ensimmäisen vuoden aikana hän kirjoitti muutaman tentin myös suomeksi. Ruotsia hän ei juuri ole opinnoissa käyttänyt. 

”Useimmat professorit kyllä puhuvat ruotsia, ja moni haluaa mielellään harjoitella kieltä. Tarvittaessa kaikki harjoitukset ja tenttikysymykset saa ruotsiksi ja niihin voi myös vastata ruotsiksi. Mielestäni tekee kuitenkin itselleen palveluksen, jos käyttää opnnoissa suomea. Sitä tarvitsee joka tapauksessa myöhemmin, jos haluaa työskennellä Suomessa”, Laurén sanoo.

Laurénin lähimmät opiskelukaverit ovat ruotsinkielisiä, ja lämpimän ruotsinkielisen yhteisön hän on löytänyt myös Aallon ruotsinkielisestä opiskelijajärjestöstä, Teknologföreningenistä (TF). 

”Teknologföreningen on tosi hyvä väylä opiskelijaelämään, koska se järjestää niin paljon erilaisia tapahtumia. TF sai olon tuntumaan tervetulleeksi, ja opintojen aloittaminen oli helppoa. TF:n kautta myös tutustuin moneen uuteen ihmiseen ja löysin hyvän ystäväpiirin.”

Niille, jotka vielä pohtivat tulevaa opiskelualaansa, Jill Laurén antaa selkeän suosituksen: 

”Haluan erityisesti korostaa, että tekniikan alalle tarvitaan lisää naisia ja että tekniikan opinnot ovat monipuolisia ja avaavat paljon ovia. Tekniikan opiskelu ei tarkoita pelkkää moottoreiden parissa puuhailua, vaan siinä tarvitaan myös paljon muuta osaamista ja luovuutta.”