Aloitin itse opinnot Aaltoa edeltäneessä Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1996, ja valmistuin diplomi-insinööriksi vuonna 2002. Tein sen jälkeen väitöskirjan väriaineherkistetyistä aurinkokennoista professori Peter Lundin tutkimusryhmässä. Se oli tuolloin ryhmälle uusi tutkimusalue, ja pääsin ikään kuin perustamaan tutkimuslaboratorion sitä varten.
Nyt opetan aurinkoenergiatekniikkaa. Kurssilla on vuosittain noin 80 opiskelijaa eri koulutusohjelmista, kuten teknillisestä fysiikasta, sähkötekniikasta, tuotantotaloudesta, energiatekniikasta ja kemian tekniikasta.
Opetan myös polttokenno- ja vetyteknologiaa, joka on Aallon ainoa kurssi tällä alueella. Vielä kolmanneksi opetan energia-alan näkökulmia monitieteellisesti. Se on suunnattu kaikille Aallon opiskelijoille ja sinne toivotaan mahdollisimman laajalti erilaisia opiskelijoita. Työtä tehdään monialaisissa tiimeissä ja luennot käsittelevät energiaa eri näkökulmista - myös taiteiden, muotoilun ja ekologian kannalta. Kurssin tarkoituksena on oppia näkemään energiatekniikkaa yllättävistäkin näkökulmista.
Näiden kurssien lisäksi olen opettanut myös tekniikan alan yrittäjyyttä, ja neuvon myös Teknillisen fysiikan laitoksen tutkijoita tutkimuslähtöisten keksintöjen kaupallistamisessa.
Tykkään tehdä asioita uudella ja erilaisella tavalla, sekä uudistaa opetustapoja ja -menetelmiä. Pohdin, miten saadaan aikaiseksi hyvin kulkeva, jäsennelty tarina, joka parhaiten kertoo opetettavasta asiasta. Tarinan avulla jäsentyy, mitä asioita nostan esille ja miten.
Ajattelen samalla kun puhun. En valmistele luentoja niin tarkasti, että minulla olisi valmiit nuotit olemassa. Valmistelen luennon mielessäni loogisena kokonaisuutena. Ajattelun kautta saatan kuitenkin törmätä ajatukseen tai kysymykseen, jota en ollut tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Vielä parempi on, jos kysymys tulee opiskelijoilta.
Palkitsevinta on, kun opiskelijat ovat kiinnostuneita ja innostuneita aiheesta ja omistautuneita oppimiselle. Se näkyy juuri heidän esittämissään kysymyksissä. Parasta on ajatella yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Aurinkoenergia on ihan huippua! On törkeän hienoa, että on materiaalilätkä, joka synnyttää valosta sähköä ilman yhtään liikkuvaa osaa. Voi olla ylpeä, mitä kaikkea fysiikalla pystyy tekemään.
Tykkään tosi paljon tanssimisesta, kuten hiphopista. Nyt käyn esimerkiksi body jam -tanssitunneilla, mutta olen harrastanut tanssimista laidasta laitaan, esimerkiksi lavatansseja, lattareita, lindy hopia, salsaa ja breakdancea.
Luonnossa selviytyminen on minulle myös harrastus. Kesällä olin viikon pohjoisen erämaassa niin, että minulla oli mukanani vain kilo rasvaa ja kalastusvehkeet.
Teen yhteistyötä taiteilija Bartakun kanssa. On kiehtovaa tehdä taidetta, joka kumpuaa omasta tutkimuksesta. Luonnonväreistä valmistetut aurinkokennot ovat meille visuaalisen, maalaus- ja veistostaiteen media, jonka avulla pohdimme tekniikan, ihmisen ja luonnon välisiä suhteita.
Lounaspöydässä usein kysytään, onko yliopisto-opiskelu viisas investointi, koska se on kuitenkin aikaa poissa työelämästä. Mielestäni elämä on pitkä kaari. Yliopisto on hieno mahdollisuus itsensä ja oman ajattelun kehittämiseen yhteisössä, ja täällä on kaikki tekniikan, talouden ja taiteenkin alueet. Sanoisin, että olette todella mielenkiintoisessa paikassa, ottakaa kaikki irti!
Tutkijat kehittivät tekstiileihin pesunkestävää aurinkokennoteknologiaa, joka voidaan myös piilottaa kankaan alle. Kennojen näkymättömyys suojaa niitä - ja tekee vaatteista houkuttelevampia, sanovat fysiikan ja muotoilun tutkijat. Lupaavia sovelluskohteita löytyy esimerkiksi työ- ja retkeilyvaatteista sekä valoon reagoivista verhoista.
Tutkijan ja taiteilijan yhteistyö on synnyttänyt sähköä tuottavan maalauksen ja poikkitieteellisen podcastin. Seuraavaksi he haluavat tuoda yleisön eteen kaiken sen kauniin, mitä tieteilijät ujostelevat näyttää.
