911±¬ÁÏÍø

Professori Guy Julier, mitä tutkit ja miksi?

Tutkimukseni ydin on sellaisten metodien ja työtapojen kehittäminen, jotka saavat ihmiset aidosti mukaan ja sitoutumaan muotoilun prosesseihin.

Historian näkökulmasta muotoilulla on aina ollut haasteita yleisön kanssa; miten ihmiset näkevät ja ymmärtävät sen. Muotoilijat ovat usein tehneet työtään olettaen, että heillä on paras käsitys oikeasta lopputuloksesta ja yrittäneet sitten myydä lopputuloksen ihmisille, jotka voivatkin nähdä sen aivan eri tavalla. Viime vuosina halu suunnitella ihmisten kanssa eikä vain ihmisille on onneksi ollut kasvussa. Sidosryhmät, loppukäyttäjät, kansalaiset – heillä kaikilla on paljon aktiivisempi rooli muotoiluprosessissa. Kyse ei ole vain prosessissa auttamisesta vaan koko muotoilun merkityksen määrittelemisestä.

Miten sinusta tuli tutkija?

Luulen, että olen oikeastaan ollut aina tutkija. Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut sekä materiaaleista että yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta ja halunnut ymmärtää, miten ne kaksi toimivat yhdessä.

Tein ensimmäisen tutkintoni taiteen historiassa ja maisterintutkinnon muotoilun historiassa, koska menneisyyden muutosprosessit kiehtoivat minua. Hassua kyllä, tutkimukseni ajallinen ulottuvuus on vuosien varrella keikahtanut päälaelleen. Viimeiset 20 vuotta olen tutkinut nykyhetken ilmiöitä – ja nyt alan tähyillä tulevaisuuteen.

Ennen Aaltoon tuloa jaoin aikani Brightonin yliopiston ja Victoria and Albert Museumin välillä kehittäen museolle uusia lähestymistapoja sekä muotoiluun että kuratointiin. Iso osa työtäni oli poimia ajankohtaisia tapahtumia ja järjestää niiden ympärille keskustelutilaisuuksia. Kuukausittaisissa paneelikeskusteluissa esimerkiksi käsiteltiin sellaisia aiheita kuin Brexitin vaikutus muotoiluun. Vedin myös Ison-Britannian Arts and Humanities Councilin tutkimusprojekteja, joiden tarkoitus oli auttaa heitä kehittämään ajatteluaan ja sitä kautta tukea yhteiskunnallista hyötyä tuottavia innovaatioita ja muotoilua.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

Yksi niistä on varmasti viimeisimmän kirjani, Economies of Design, julkaisu. Haaveilin projektista jo 25 vuotta sitten, joten sen valmiiksi saaminen oli todella tyydyttävää.

Olin hiljattain vierailevana professorina University of Southern Denmarkissa opettamassa heidän uudessa muotoilukulttuurin ohjelmassaan. Olen myös auttanut siellä Koldingin kuntaa nostamaan muotoilun yritys-, hyvinvointi- ja koulutusaktiviteettien keskiöön. Lisäksi olen luennoinut ja vetänyt työpajoja Latinalaisessa Amerikassa. Mahdollisuudet työskennellä kansainvälisesti ovat ehdottomasti olleet urani hienoimpia hetkiä.

Mitkä ovat tutkijan tärkeimmät ominaisuudet?

Tietenkin uteliaisuus, ja siihen liittyen se, että uskaltaa eksyä ja olla huolehtimatta siitä liikaa. Minulle on myös aina ollut tärkeää tunnustaa kollegoiden tekemän tutkimuksen ja yhteistyön arvo.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Minua kiinnostavat erityisesti Helsingin erilaiset yhteisöt ja aktivistiryhmät – alati lisääntyvät itseorganisoituminen ja sen hyödyt kaupungille.

Laajemmassa mittakaavassa – ja kenties oman ikääntymiseni heijastuksena – haluan tutkia, miltä vanhuus näyttää tulevaisuudessa ja millainen rooli muotoilulla on siinä, niin poliittisesti, yhteiskunnallisesti kuin ympäristön kannalta. Luulen, että ikääntyminen on 25 vuoden kuluttua hyvin erilaista kuin nykyisin.

Ja koska olen Suomessa, haluaisin ehdottomasti oppia luistelemaan.

Guy Julier ja muut Aallon uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan 25. huhtikuuta järjestettävässä monialaisessa iltapäivässä Espoon Otaniemessä. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja tapahtumasta ³Ùää±ô³Ùä.

Kuva: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto