911±¬ÁÏÍø

Professori Nina Granqvist, mitä tutkit ja miksi?

Minua on aina kiinnostanut muutos ja uuden syntyminen. Tutkin, miten ideat, tuotteet ja toiminta siirtyvät marginaalista valtavirtaan ja osana tätä esimerkiksi hypen anatomiaa.

Siirtymä marginaalista mainstreamiin on varsin kiinnostava tutkimusaihe. Miten siirtymän vaatimat jaetut merkitykset ja käytännöt syntyvät, miten ihmiset alkavat puhua samoista asioista ja toimia samoilla tavoilla? Antoisinta on tutkia käynnissä olevia prosesseja eli päästä tutkimaan uuden syntymistä reaaliaikaisesti. Tällä hetkellä minulla on käynnissä tutkimushankkeita, jotka liittyvät nanoteknologiaan, aurinkoenergiaan ja ruokatrendeihin.

Moniin tutkimuskohteisiini liittyy hypetystä. Hype on sosiaalinen ilmiö, joka on vahvasti läsnä mediavoittoisessa yhteiskunnassamme. Sitä syntyy aina, kun jollain asialla on vahva tulevaisuusulottuvuus ja se resonoi monien ihmisten intressien kanssa. Hypeä tarvitaan: se luo alkusysäyksen, innostuksen ja tulevaisuusodotukset, joita tarvitaan isoihin muutoksiin. Uudet toimialat rakentuvat visioiden varaan; ei siksi, että juuri nuo visiot toteutuvat, vaan siksi, että visiot tuottavat toimintaa.

Miten sinusta tuli tutkija?

Jo aika nuorena tiesin joskus haluavani tehdä väitöskirjan. Valmistumisen jälkeen työskentelin 2000-luvun mobiilihypen aikaan startupissa, jossa tehtiin konsepteja ja tuotteita markkinoille, joita ei ollut olemassa, asiakkaille, jotka eivät ymmärtäneet niitä tuotteita eivätkä kokeneet sellaisia tarvitsevansa ja laitteille, joita ei oltu vielä kehitetty. Konsulttina kirjoitin esittelyjä esimerkiksi mobiilimaksamisesta – olin siis mukana tuottamassa hypeä jutuista, joiden arvioimme olevan toteutettavissa vasta melko pitkän ajan kuluttua.

Mobiiihypen haihduttua haave väitöskirjasta nosti taas päätään.  Ajattelin kyllä, että sen tehtyäni palaisin yritysmaailmaan, mutta tutkimus veikin minut täysin mukanaan. Tämä työ on tavattoman mielenkiintoista ja palkitsevaa – olen aina halunnut ymmärtää asioita ja löytää niille selityksiä.

Mitkä ovat olleet urasi huippuhetkiä?

Ensimmäinen oli varmasti se, kun kovan työn jälkeen sain ensimmäisen artikkelini läpi arvostettuun Organization Science -julkaisuun. Myös saamani palkinnot ovat olleet hienoja hetkiä, sillä ne osoittavat, että kollegat kokevat työni merkitykselliseksi. Ja kun muut tutkijat tulevat puhumaan ja kysymään tutkimuksestani – huomaat, että ihmiset rakentavat omaa ajatteluaan näiden ideoiden päälle.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Hyvä tutkija on utelias – pitää olla halu ymmärtää, miten asiat toimivat ja valtava tiedonjano. Sitkeyttä vaaditaan, sillä työssä on paljon toistoja ja myös vastoinkäymisiä, joiden ei saa antaa lannistaa. Integriteetti on myös tärkeää: pitää olla rehellinen ja uskollinen sille, että tuottaa tutkimusta näkemästään ja havainnoimastaan. Ja tietenkin rohkea niin, että uskaltaa väittää asioita ja mennä tarvittaessa myös vastavirtaan.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Minulla on monia ajatuksia, jotka haluan saattaa julkaisuiksi. Tutkijayhteisön kehittäminen on myös tärkeää. Meillä on paljon hienoja, lahjakkaita jatko-opiskelijoita, joita tuen parhaani mukaan – haluaisin, että seuraavalla tutkijasukupolvella olisi aina edellistä paremmat lähtökohdat tehdä työtään.

Tämän työn etuoikeus on se, että on suuri vapaus valita tutkimuskohteensa. Seuraan jatkuvasti, mitä uutta maailmassa tapahtuu ja mietin, mikä voisi olla seuraavan empiirisen tutkimuksen kohde. Meillä on työn alla Työn tulevaisuus -hanke, jossa pohditaan esimerkiksi automatisaation, tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden merkitystä. Ne ovat kaikki asioita, jotka ovat nyt hyvin pinnalla ja olleet jo pitkään tuloillaan – ja seuraavan kymmenen vuoden aikana uskon niiden synnyttävän isoja muutoksia.

Nina Granqvist ja muut Aalto-yliopiston uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan monialaisessa iltapäivässä 15. marraskuuta klo 14. Tervetuloa mukaan! Katso ohjelma ³Ùää±ô³Ùä