Haitin maanjäristyksestä kärsineet kyläläiset saivat paikallisilta sosiaalisilta yrittäjiltä apua jälleenrakentamiseen ja yhteisön kehittämiseen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Steffen Farny ja apulaisprofessori Ewald Kibler julkaisivat äskettäin yhteistyössä Birminghamin yliopiston professorin Simon Downin kanssa tekemänsä tutkimuksen, jossa he tarkastelivat Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen jälkiseurauksia. Tuhoisassa maanjäristyksessä sadattuhannet ihmiset kuolivat tai joutuivat vaihtamaan asuinpaikkaa. Myös maan hallitus kaatui.
”Fyysisten vahinkojen lisäksi luonnonkatastrofin jälkiseurauksena voi syntyä myös kulttuurinen trauma. Siksi halusimme katsoa katastrofiavun ensimmäistä vaihetta pidemmälle ja keskittyä pidempiaikaisiin vaikutuksiin ja jälleenrakentamisen lähestymistapoihin”, Steffen Farny kertoo.
Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen antama välitön katastrofiapu Haitin maanjäristyksen uhreille oli YK:n raportin mukaan riittävää, koska se pelasti ihmishenkiä, palautti perustoiminnot, ja varmisti välttämättömien tarvikkeiden toimitukset. Kansalaisjärjestöt eivät kuitenkaan pystyneet luomaan luottamusta ja toivoa tulevaisuuteen. Ne eivät myöskään voineet tehdä juuri mitään esimerkiksi uusien koulujen tai tuotantolaitosten rakentamiseksi.
Steffen Farny“Apu muuttui yhteisön kehittämiseksi ja toipumiseksi, joten tavallaan katastrofi loi uuden mahdollisuuden.”
Toinen usein huomiotta jäänyt ongelma kansainvälisessä katastrofiavussa on, että tukitoimista itsestään voi aiheutua lisäongelmia, kuten luottamuspulaa. Kansalaisjärjestöjen avulla voidaan esimerkiksi rakentaa uusia wc-tiloja, mutta ne saattavat jäädä käyttämättä veden, huollon tai asianmukaisen jätevedenkäsittelyn puutteen vuoksi. Avustustyöntekijät voivat myös aiheuttaa ongelmia, kuten nähtiin paljon julkisuutta saaneessa skandaalissa, jossa avustusjärjestö Oxfamin työntekijät käyttivät hyväkseen paikallisia seksityöntekijöitä.
۳ٱٲöllä tulevaisuuden toivoa
Steffen Farny ja hänen kollegansa saivat ainutlaatuisen yhteyden katastrofista kärsineeseen Limonaden yhteisöön, kun he onnistuivat tutustumaan kahteen paikalliseen sosiaaliseen yrittäjään, Steveen ja Gabiin. Nämä olivat palanneet Haitiin 2000-luvun puolivälissä työskenneltyään sitä ennen julkisella sektorilla Yhdysvalloissa.
”Saimme tutkittavaksemme tämän kiinnostavan tapauksen, koska keskityimme tutkimuksessamme vain yhteen yhteisöön ja työskentelimme Steven ja Gabin sekä heidän Sonji Ayiti ‑nimisen (suom. Muista Haiti) sosiaalisen yrityksensä kanssa”, Simon Down kertoo.
Steve ja Gabi saivat kyläläiset rakentamaan uuden koulun vanhasta YK:n teltasta ja vain vähäisillä resursseilla. Koulun nimeksi tuli School of Hope, Toivon koulu. Yhdessä he rakensivat myös wc-tiloja, jotka auttoivat pienentämään koleran vaaraa ja auttoivat perustamaan maanviljelijöiden osuuskuntia. Viimeisin esimerkki kyläläisten ja paikallisten sosiaalisten yrittäjien yhteistyöstä on Haitin yliopiston uusi kampus. Kaikki nämä ponnistelut auttoivat synnyttämään luottamusta siihen, että edistyminen on kestävää ja että se jatkuu myös katastrofiavun ensimmäisen vaiheen jälkeen.
Artikkelissa kerrotaan myös symbolisesta toipumisesta katastrofiavun toisessa vaiheessa, ja parempaa tulevaisuutta lupailevista merkeistä. Steven ja Gabin kaltaisten henkilöiden omistautuneen toiminnan avulla paikalliset ihmiset pystyivät saamaan toivoa ja intoa, joiden avulla he voivat jälleenrakentaa yhteisönsä ja sen infrastruktuurin entistä vahvemmaksi.
”Toivomme, että tutkimuksestamme on hyötyä katastrofien jälkihoidon kehittämisessä ja siinä, miten myönteisten kollektiivisten tunteiden vaikutusta yhteisöjen kehittämiseen tutkitaan jatkossa”, Ewald Kibler toteaa.
Academy of Management Journal julkaisi äskettäin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja Birminghamin yliopiston tutkijoiden tutkimuksen, joka käsittelee usein sivuutettua kysymystä siitä, miten yhteisöt rakentuvat katastrofin jälkeen uudelleen kauan sen jälkeen, kun kansalaisjärjestöt ovat jo siirtyneet seuraavaan katastrofiin.
Julkaisun tiedot:
Farny Steffen, Kibler Ewald, Down Simon. Collective Emotions in Institutional Creation Work. Academy of Management Journal 2019; 62. .
äپdz:
Steffen Farny
Tutkijatohtori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
steffen.farny@aalto.fi
050 353 8031
Ewald Kibler
Apulaisprofessori, akatemiatutkija
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
ewald.kibler@aalto.fi
040 353 8442
Simon Down
Yrittäjyyden ja organisaatioiden professori
Birminghamin yliopiston kauppakorkeakoulu
s.down@bham.ac.uk
+44 (0)121 414 3296
Lue lisää uutisia
Muotoilun rooli korostuu toimitusketjun alkupäässä – Aalto-yliopisto johtaa merkittävää EU-hanketta tekstiilien värjäyskäytäntöjen uudistamiseksi
EU Horisontti-rahoitteinen MELANGE-hanke yhdistää muotoilun, teknologian ja liiketoiminnan – tavoitteena on uudistaa tekstiiliteollisuuden värjäyskäytäntöjä sekä vauhdittaa siirtymää kohti kiertotalouteen perustuvia ja kestäviä tekstiilijärjestelmiä.
Arsi Ikäheimosen väitöstutkimus: Älypuhelin voi paljastaa varhaisia merkkejä masennuksesta
Puhelin taskussa, älysormus sormessa ja aktiivisuusranneke ranteessa: arjessa mukana kulkevat laitteet keräävät lähes tauotta tietoa käyttäjästään. Tämä tieto voi auttaa masennusoireiden seurannassa ja ennustamisessa.
Professor Hironori Yoshida: “Machines should adapt to materials, not the other way around”
Professor of Formgiving believes the future of design lies in embracing irregularity rather than eliminating it. His research combines design, AI and robotics.