911±¬ÁÏÍø

Millaista tutkimusta teet?

Tutkin ja kehitän koneoppimisen menetelmiä, jotka liittyvät lääketieteeseen tai biologiaan. Teen laaja-alaisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa, mutta samalla menetelmäkehitykseni on muista riippumatonta.

Kehitän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa yhteistyössä analyysimenetelmiä eri väestöryhmien pitkän aikavälin terveydentilan ennustamiseen. Tämänkaltaisia tilastollisia ennustemalleja THL voi hyödyntää päätöksenteon tukena, esimerkiksi määrittäessään sote-uudistuksen kapitaatiomaksuja eli valtion korvauksen suuruutta eri terveyspalveluiden tuottajille. Mallin tarkoitus on mahdollistaa resurssien mahdollisimman tarkoituksenmukainen kohdistuminen eri väestöryhmille.

Kapitaatiomaksut ovat vain yksi esimerkki kiinnostavasta tieteellisestä ongelmasta, jossa uusista koneoppimismenetelmistä voi olla hyötyä. Pyrin mahdollisimman tarkkoihin ennusteisiin, ja olen myös mukana sote-uudistukseen liittyvissä asiantuntijaryhmissä.

Kehittämiäni ennustemalleja voidaan hyödyntää myös riskiryhmien tunnistamisessa. Niiden avulla voidaan arvioida koko väestöä tai suurta väestön osaa koskevan seulonnan tarvetta, tai monitoroida raskausdiabetesta sairastavien terveydentilaa. Ennustemallit voivat tuottaa myös yksilöllisiä ja kannustavia suosituksia sopivan verensokeritason ylläpitämiseksi.

Teen myös ennustemalleja kasvinjalostuksen tarpeisiin. Siinä hyödynnetään dataa muun muassa satelliittikuvista, säästä ja peltojen yksilöllisistä ominaisuuksista. Ajankohtainen ja tärkeä pohdinta on kuuman kesän vaikutus satoon ja mahdollinen vaikutus tulevaisuuden viljelyyn.

Miten sinusta tuli tutkija?

Vuonna 2003 olin kesätöissä Helsingin yliopiston Rolf Nevanlinna –instituutissa ja tein siellä sovelletun matematiikan tutkimusta biometrian ryhmässä, keskittyen tilastollisten menetelmien kehittämiseen biologian tutkimusongelmiin.

Maisterin tutkintoni tein matematiikasta ja väitöskirjani tilastotieteestä, molemmat Helsingin yliopistolla. Graduaihe jatkui suoraan jatko-opintoina biometrian huippuyksikössä.

Väiteltyäni ehdin olla puoli vuotta töissä konsulttiyrityksessä, kun sain tiedon avoimesta opettavan tutkijan paikasta Aalto-yliopistolla. Tutkijan ura tuntui kiinnostavalta, hauskalta ja tärkeältä – siinä pääsee kouluttamaan tulevia sukupolvia.

Mitkä ovat urasi kohokohtia?

Niitä on paljon, ja ne liittyvät usein jonkun asian valmistumiseen. Kun saan kurssin viimeisen luennon pidettyä, otan usein loppupäivän vapaata ja omaa aikaa. Samanlainen erityinen hetki on tutkijan työssä, kun tutkimusartikkeli lähetetään arvioitavaksi tai se tulee hyväksytyksi.

Lukuvuoden 2013-2014 olin Harvardissa, Bostonissa perheeni kanssa. Siellä sain rauhassa keskittyä tutkimustyöhön, yhdessä kiinnostavien aineistojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Se oli onnistunut kokemus ja sitoi meitä myös perheenä tiiviimmin yhteen.

Nautin myös todella paljon keskustella ja ideoida opiskelijoiden kanssa kaikessa rauhassa. Ylipäätään on kiinnostavaa tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.

Myös arkipäivässä voi olla omat huippuhetkensä, jotka auttavat jaksamaan. Saatan esimerkiksi kuunnella vähän musiikkia töissä tai kirjoittaa päiväkirjaa illalla ennen nukkumaanmenoa.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Vastaus riippuu tutkimusalasta. Tutkimukseni on poikkitieteellistä, ja se vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja taitoa kommunikoida eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tutkimus saattaa kestää kauemmin kuin kukaan olisi koskaan uskonut, mutta lopulta kaikki tulee tehdyksi.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Teen töitä parhaani mukaan, päivä kerrallaan. Toisaalta omien opiskelijoiden väitöstilaisuudet tulevat varmasti olemaan hienoja hetkiä.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´Ç²¹:

Pekka Marttinen
Apulaisprofessori
Aalto-yliopisto, tietotekniikan laitos
p. 044 303 0349
pekka.marttinen@aalto.fi