911������

Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Andrea Mancianti työskenteli erittäin haastavan ja kiehtovan projektin parissa koko kesän. 6.–10. syyskuuta tutkija matkusti Linziin, Itävaltaan Ars Electronica -festivaaleille, missä hän esitteli innovaatiotaan.

Manciantin innovaatio on musiikin kuunteluun käytetty virtuaalikypärä, jonka avulla käyttäjä voi kokea sävellyksen täysin uudella tavalla – kokovartalokokemuksena. Blindphones, näkösuojakuulokkeet, kuten Mancianti keksintöään kutsuu, rajoittavat käyttäjän näkökykyä ja tehostavat kuuntelua.

Säveltäjästä tutkijaksi

Ennen kuin sukellamme syvemmälle Manciantin keksintöön, on tärkeää ymmärtää hänen taustaansa ja tutkimuksensa motiiveja. Mancianti on syntynyt ja kasvanut Italiassa, missä hän opiskeli Firenzen konservatoriossa sävellystä ja musiikkiteknologiaa. Tämän jälkeen hän työskenteli freelance-säveltäjänä. Kun klassisessa musiikissa seinät alkoivat tulla vastaan, Mancianti muutti Suomeen ja aloitti tohtorikoulutettavana Aalto-yliopiston Median laitoksella, missä hän tutki virtuaalitodellisuuden sovelluksia ja ratkaisuja. 

VR:n äänipotentiaalin vapauttaminen

Manciantin projekti sai alkunsa tammikuussa, kun hänen ohjaajansa, professori Lily Diaz-Kommosen, opetti "Systems of representation" -kurssia. Diaz-Kommonen kävi keskustelua biokemian laitoksen kanssa mahdollisesta tutkimushankkeesta ja yhteistyö käynnistyi pian. Manciantia kiehtoi virtuaalitodellisuuden äänimaailma.

"Onko virtuaalitodellisuuden oltava vain sitä, miten sitä nyt käytetään – eli 360 asteen elokuvia ja pelejä? Vai voiko sitä käyttää johonkin muuhunkin, kuten musiikkiin?" Mancianti kysyi itseltään. Hänen tavoitteenaan ei ollut tehdä kaupallista tuotetta, vaan nähdä, onko jotain hänen keksintönsä tapaista laitetta mahdollista tehdä.

Koska virtuaalitodellisuus alana on vielä lapsenkengissä, Manciantin mielestä on mielenkiintoista nähdä mihin se lähitulevaisuudessa on menossa. "Virtuaalitodellisuuden tutkimusta ohjaavat suuret yritykset, jotka tekevät alasta jatkuvasti kaupallisemman. Esimerkiksi Facebook on ostanut suuren VR-yrityksen Oculuksen. Heillä on jo niin paljon valtaa ja tietoa meistä – vaikka teollisuudella ei ole edes oikeudellista viitekehystä. Olen huolissani siitä, että ”suljettu” teknologia keskittyy vain muutaman suuryrityksen käsiin."

Minimalistinen mutta vaikeaselkoinen projekti

Mancianti kertoo, että hanke on vaatinut paljon käsityötä ja aikaa, mutta yllättävän vähän rahaa. Hän käytti prototyypissä vain kahta materiaalia: 100-prosenttisen kierrätettävää polylaktidia (PLA), jota saadaan maissitärkkelyksestä, ja bakteeriselluloosaa. Bakteeriselluloosan monet saattavat tuntea suosituista kombucha-juomista - Manciantin linssissä käyttämä bakteeri on samanlaista kuin juomassa, mutta se on kuivattu. Materiaalia voidaan käyttää hajottamaan ääntä niin, että se tuottaa laajan taajuusalueen.

Materiaalien kestävyyserot olivat huomattavia, koska bakteeriselluloosa on erittäin hauras materiaali, mikä aiheutti turhautumista matkan varrella. "Bakteeriselluloosa on erittäin altis homehtumaan kasvun aikana. Monen viikon työ meni pilalle materiaalin pilaantuessa tai rikkoutuessa. Se on harmi, koska materiaali olisi muuten lupaava", Mancianti toteaa.

Tutkijasta muotoilijaksi

Mancianti joutui astumaan epämukavuusalueelleen projektin osoittautuessa hyvin hankalaksi. "Hanke oli monimutkaisempi kuin mitä olin koskaan aiemmin kokenut. Se oli uskomaton oppimiskokemus, joka opetti minulle paljon, sillä minun piti oppia itsekseni muotoilijaksi. Aalto Fablabin työntekijät Solomon Embafrashin johdolla olivat valtava apu. Esimerkiksi Niklas Pöllönen tiesi paljon CAD-ohjelmistosta eli tietokoneavusteisesta suunnittelusta, joten oli tärkeää saada hänet mukaan. Aalto Studiot tarjosivat koneita ja työskentelytiloja, joita ilman tätä hanketta olisi ollut paljon vaikeampi saada päätökseen", Mancianti kertoo viime kuukausien haasteista ja iloista.

Lue lisää: